Koti, missä aina on sunnuntaiaamu

Kymmenen vuotta Helsingissä ja ylipäätään pääkaupunkiseudulla asuminen on aiheuttanut sen, että olen tottunut jatkuvaan liikenteen kohinaan niin sisällä kuin ulkona. Olen asunut Helsingin keskustassa niin Etu-Kalliossa, Sörnäisissä kuin Itä-Pasilassa, sekä kolmessa eri kohteessa Vantaalla, ja ainoastaan Etu-Kallion asunto oli suht hiljainen, sillä se oli sisäpihalla. Naapureista on myös kerros- ja rivitaloissa kuulunut enemmän tai vähemmän ääntä (yleensä enemmän), mikä tiettyyn kellonaikaan saattaa nostaa verenpainetta ja kierroksia aika paljonkin (etenkin tällaiselle kevyelle nukkujalle).

Kun muutimme Turkuun toukokuun alussa vuokrarivariin, katselimme Google Mapsista aluetta etukäteen eikä se näyttänyt yhtään sen erilaisemmalta kuin edellinen kotimme Vantaalla. Paljon luonnonläheisyyttä, ihan hyvät yhteydet ja jonkin matkan päässä isoja moottoriteitä.

Mutta en osannut lainkaan ennakoida sitä hiljaisuuden määrää.

Meillä on kaksi koiraa, joten niiden ulkoiluttaminen on joka päivä oma prioriteettinsa ja jonka vuoksi luonnonläheisyys oli aivan ehdoton juttu. Aivan ihastuttavana bonuksena tuli siis hipihiljaiset sunnuntaiaamut, kun muutaman kilometrin päässä olevat moottoritietkään eivät kohise taustameteliään, ja voi ulkoiluttaa koiria suorastaan kansallismaisemassa. Vastaantulijoina on lähinnä aamuvirkkuja eläkeläisiä, jotka toivottelevat huomenet. Sunnuntaiaamuisin tuntuu koko maailma pysähtyneeltä ja voisi kuvitella asuvansa jossain oikeasti pöpelikössä eikä 4km päässä Turun keskustasta.

Omakotitaloon muuttaminen on tuonut aivan oman lisänsä hiljaisuuteen, kun ikkunan alla ei kulje autotietä eikä seinänaapureita ole. Kuuluu vain takkatulen rätinä ja (viimeisiään vetelevän) ilmalämpöpumpun hurina.

Rakastan sunnuntaiaamuja, sillä niissä on yleensä tietynlaista hitautta ja uneliaisuutta. Voi rauhassa lueskelle, syödä aamupalaa ja juoda kahvia. Tai no, niin rauhassa kuin vain taapero antaa myöten. Tässä kodissa joka päivä tuntuu sunnuntaiaamulta. Hiljaiselta, rauhoittavalta. Tekee mieli selailla sanomalehteä ja ostaa kaappikello naksuttamaan hiljaisuutta pois.

Joulu tuli tänä vuonna vähän varkain, ja emme ole ehtineet kauheasti joulua laittaa. Kuusen sijasta on muutama joulukukka ja rutosti tunnelmavalaistusta. Alla yksi fiilistelykuva, kun oikein rajattuna ei näy keskeneräistä remonttia tai muita rojuja.

Ja sehän sunnuntaiaamuille riittää. 🙂

IMG_8635.JPG

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s